Fitness. Ja muutakin.
Paljon blogissani kirjottelen salitreenaamisestani ja syömistottumuksistani :) Fakta on se, että treenaaminen kuntosalilla on rakas harrastukseni ja elämäntapani. Elämäntapahan tarkoittaa sitä, että mieli on koko ajan mukana ja kaikkeen tekemiseeni vaikuttaa tuo elämäntapani. Mutta. Elämäntapoihini kuuluu muutakin, kuten ihanat hevoseni, jotka asuvat pihapiirissäni. Hevoset ovat melko paljon aikaavieviä eläimiä, varsinkin jos ne ovat jollain tavalla tavoitteellisessa kodissa. Omat hevoseni ovat jo eläkeläisiä, minulla ei suuremmin niille mitään tavoitteita ole :) Olli on ruotsista aikoinaan muuttanut, kivasti menestynyt lämminverinen ravihevonen. Pectus taas on varsasta asti minulla ollut lemmikki ja ystävä, tosin siitäkin ravuria aikoinaan yritettiin tuloksetta. Auto-onnettomuuden vuoksi se ei koskaan päässyt edes kilparadoille asti ja nyt sen mieli on paljolti siitä syystä kärsinyt ja se pelkää asioita niin paljon, että väkijoukkoon sillä ei ole mitään asiaa. Metsässä sen on hyvä asustella kaukana liikenteestä ja stressistä :) Täällä se toimii kuin ihmisen mieli, on oman lapsenikin käsiteltävissä. Mitä minä niillä teen, on pientä puskaratsastelua. Toisinaan vauhdikasta, toisinaan lapsen kanssa käveleskellään ja harjoitelaan hevosmiestaitoja maasta käsin. Toisinaan lapioidaan sitten kakkaa ja kannetaan vesiämpäreitä hiki hatussa ;)
Pointtina lähinnä tässä pohjustuksessa se, että elämässä on, ainakin minulla, myös muutakin kuin fitness ja kisoihin valmistautuminen. Olen ihminen, jota kiinnostaa lähes kaikki muu, paitsi jalkapallo :D (anteeksi kaikki ihanat jalkapallofanit <3) Olen melkeinpä kaikessa mukana, mihin minua vaan keksitään pyytää, jos vain aika riittää. Juuri eilen olin työkavereiden kanssa myymässä juotavia Ylöjärven "takapihafestivaali" Pöheikön Pölläyksessä :) Talkootöissä kerättiin rahaa Tehoherrojen Saunalauttayhdistykselle. Saunalautanhan herrat ovat itse rakentaneet hyväntekeväisyyshommina Pirkanmaan omaishoitajille, joiden arki on raskasta ja aika ja rahallinen tuki pientä. Tapahtuma oli mainio ja ihmisillä vaikutti olevan mukavaa :) Oli kiva puhua joutavia vieraiden kanssa ja toisaalta taas heittää läppää työkavereiden kanssa tiskin takana!
Askartelivat mulle tämän, kun epäilivät että en ehkä näy tiskin takaa :D
Työkavereiden kanssa myös pelaillaan ultimatea ja muuta mitä keksitään, kunhan työvuorot ja arki osuu kohdalleen että päästään lyömään pelit pystyyn. Syksyllä on tulossa myös hyväntekeväisyystapahtumaa Mansen Body Clubin puitteissa, johon myös osallistun muiden mukana :) Eli monet verkot on aina vähän vesillä. Tässä samalla sitten lyödään arkeen kuntosalitreenejä tällä hetkellä 6 kertaa viikossa ja syödään tarkasti, että kaloreita tulee tarpeeksi paljon :)
Mieli on todella hyvä, nautin elämästä ja tykkään olla liikenteessä! Joskus kun on päivä, että ei ole kertakaikkiaan mitään sovittuna, epäilen että olen unohtanut jotain :D Kuten Sannan tekemä First Beat -mittaus osoitti, minä osaan chillata kun se hetki koittaa. Olen siis hyvä laiskottelija! Opetelkaa se taito ihmiset! Omassa arjessa on miljoona asiaa, mutta aina löytyy aikaa myös laiskottelulle, vaikka on kolmivuorotyö, lapsi, hevosia ja kuntosali. Plus vielä nämä ylimääräiset tempaukset, mihin lähden aina mukaan :) Ipanan kanssa hommataan kausikortti Särkänniemeen ja todennäkösesti 99,9% vapaa-ajastani kuluu (taas) siellä :D Olikohan viime kesä, kun mentiin lapsen ehdoilla.. Eli 11 kertaa viikinkilaivaan peräkkäin. Työntekijäkin kysyi joko äiti tarttis oksennuspussin :D
Itse en ole absoluuttinen ollenkaan. No toki jos ääripäihin mennään.. mutta näin normaalissa elämässä. Toki, punnitsen tottakai ruokani pääsääntöisesti, lähinnä just siksi, että kehityn. Saattaisin syödä muuten liian vähän. Mutta minulla onkin kisatavoite. Mikäli päättäisin lopettaa kisoihin tähtäämisen, ruokavalioni pysyisi samana, mutta ilman puntaria ;) Tykkään myös valmentajieni ajatusmaailmasta. Elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Joskus voi juoda vaikkapa pullon olutta ja syödä hampurilaisaterian. Siihen ei kuole, eikä keho myrkyty millään tavalla ikuisiksi ajoiksi. Mieli pysyy paljon rennompana ja "stressiläskit" pysyy kurissa kun antaa itselleen hiukan enemmän tilaa hengittää. Kisadieetti on AINA eri asia. Sitä ei saa sekoittaa koskaan tavalliseen arkeen, koska sehän on kisoihin valmistautumista. Silloin asetetaan eri tavoitteet, kun esimerkiksi nyt :) Kisadieettikään ei ole ikuinen, vaan muutaman kuukauden kestävä rypistys eli oikeastaan aika pieni osa kokonaisuutta kuitenkin :) Pääasia minulle treenaamisessa on se, että kehityn ja pysyn terveenä, energisenä ja vahvana. Tykkään lihaksista ja haluan omiini muotoa ja kokoa enemmän! Haluan olla lihaksikkaalla tavalla muodokas, menemättä silti liiallisuuksiin. Luomuna pysytään kaikella tavalla. Kisat ovat sitten palkintona hyvästä työstä :) Näin minä sen ajattelen. Jos kokonaisuus on kunnossa kaiken suhteen, yksi kaljapullo tai hampurilainen silloin tällöin ei sitä pilaa.
Mä ja Sanna-koutsi <3
Valmentajissa on se paras puoli, että kumpikaan ei ota asioita liian vakavasti :D Huumoria on oltava ja toisinaan se on aika rankkaakin. Ehkä just siksi meidän Physique-tiimi on niin älyttömän hyvää pataa keskenään :) Kaikki ottaa homman vakavasti, mutta ei lähimainkaan tosissaan.
Seuraavaan postaukseen laitan hiukan syventymistä omiin valmentajiini ja miksi juuri he ;)
esimerkkikatkelma keskustelusta...
Keskiviikkona alkaa kuulemma helle, kivaa viikkoa!