Kehonhuoltoa, vakuumitreeniä vakuumitreenin perään

Vakuumitreeniä vatsalle kun on tullut mukaan ohjelmiin, korostuu muuten lihaskireydet aika huolella. Samoin kun rasvaprosentti laskee ja kunto kiristyy, viat alkavat loistaa ku nyt tarttis niiden parhaiden puolien loistaa. Vatsakalvot ja lonkankoukistajat ihan tajuttomassa jumissa, kun eipä noita itse kunnolla auki saa. Edellisessä jutussani mainitsin, että vatsani pömpöttää hiukan, enkä saa sitä vedettyä sisään. No osasyy tosiaan ovat nuo lonkankoukistajat ja varmaan koko lantion alueen lihaksiston jumitus. Eihän se maha ny mikää jätti ollut mutta lavalla semmonen pieniki pömppä loistaa ja erottuu muista kilpailijoista kivasti. Poseeraukset ei ole mitään helppoja, vaikka ne helpolta näyttää. Itselläni venähti reisi jossain vaiheessa, kun kylmiltäni siihen ryhdyin. Sen lisäksi, kun saat muun paketin kasaan, niin ellei vatsa pömpötä, hartiat on korvissa ja kuitenkin tarkoitus olisi hymyillä ja näyttää rennolta :D Eli ei kiitos lihasjumeja kisoihin!

Vakuumitreeniä. Ensin ilman pihalle, napa selkärankaan ja syvien vatsalihasten aktivointia. Kierrolla aktivoidaan vähän kokonaisvaltaisemmin :)

 

Eipä muutaku hätäaika Pasille, luottohierojalleni. Vuosikaudet olen Pasin penkissä ollut niksauteltavana, hierottavana, kalvoja on auottu ja aina uutena ihmisenä kotiin lähdetty. Hauskinta on se, kun menet ovesta sisään niin viat on jo skannattu pelkästä tavasta kävellä tai seistä :D Nyt varsinkin, ku urheilu on kohtalaisen vakavalla asteella meikäläisen elämässä, en pärjäis ilman ulkopuolista kehonhuoltajaa. Toistellaanpa Ramin sanat, formula-auto tarvitsee enemmän huoltoa, kuin henkilöauto toimiakseen täysillä :) Lisäksi myös off-seasonilla kalvot tarvii avata, että lihas saa lisää tilaa kasvaa ja jumeja syntyy vähemmän. Rauta nousee paljon kevyemmin, kun on lihaksisto hoidettu.
 

Itselläni on tupannut olemaan ikuisena ongelmana lantioni kierous. SI-nivel luksahtaa "paikoiltaan" ja sitten on jalat erimittaiset, selkä jumissa, polvet kipeät, eikä kohta käänny pääkään. Tuttua hommaa. No Sannan omituisentarkan silmän alla salitreeniä tehdessäni, olen aika hyvin päässyt eroon tuosta. Hyvä tekniikka pitää väkisin olla kunnossa, jos on taipumusta moisiin ongelmiin. No Pasihan on sitten sen aina kuntoon saanut ja nyt näiden ihmisten voimat yhdistettynä, vaiva on pysynyt pois tosi hyvin :) Joskus edeltävästi ennen kyykkypäivää olen käynyt hierojan tsekkauksessa ja tekniikassa sen on aina huomannut :) Lisäksi olen aikaisemmin hakeutunut alitajuisesti myös nukkumaan sellaisissa asennoissa, jotka edesauttavat SI-nivelen karkailua. Ehkäpä lihaksisto on ollut niin heikko jollain alueella, joten keho on pyrkinyt jotenkin tukemaan heikompaa aluetta ja noidankehä on valmis. Olen huomannut nukkuma-asentojeni muuttuneen hiukan normaalimpaan suuntaan kehittyneemmän lihaskunnon myötä, eikä lantio vedä kieroon enää niin herkästi :) Tässä sitä oppii koko ajan uutta tarkkailemalla omaa kehoaan..
 

Kun tarvin kehonhuoltoa hieronnan tms merkeissä, saan parhaiten vaivaan tehoavan hoidon :) eli jos Herra Hieroja on sitä mieltä, että tarvii tehdä ART-hoitoja, tehdään niitä. Jos pelkkä tsekkaus ja rangan avaus, tehdään se. Tai sitten hieronta ja lihaskalvojen avaus. Eli kaikki noi löytyy samasta osoitteesta Pirkkalasta ja mulle on ihan sama mitä milloinkin tehdään :D ja kesällä olen ihan pulassa ku Pasi ei ole käytettävissä ja tuolloin "joudun" mennä kiropraktikolle heh :D No ei saa nyt taas ymmärtää väärin, tykkään ihan myös kiropraktikkojen hoidoista. Kuitenkin tuollainen Pasin tekemä kokonaisvaltaisempi ruhonhuolto heti samalla käynnillä on juuri se, mitä tarvin ja haluan. Omituinen sattuma oli viime kesänä, kun vasemman käden nimettömäni lonksui ikäänkuin nivelen yli paikoiltaan. Kyselin lääkäreiltä ja kaikilta ketkä vastaan käveli. Tottakai on just silloin tälläisiä kummallisia ongelmia vastassa, kun tuttu, nivelieni elämän tunteva hieroja on ulkomailla :D Joku arveli, olisiko jonkinlainen rasvapatti nivelen liepeillä jos sormi pyrkii "hyppäämään" sen yli tai vast. No kävin sitten kiropraktikolla ku muutakaan en keksinyt ja niskastahan se syy sitten lopulta taas löytyi. Ja niska oli kierossa, koska SI-nivel oli jumissa. Niinpä niin. Sitten olin nostanut väärässä asennossa puntteja ja taas oli soppa keitetty. Nytpä tämmöset ongelmat ovat kaukana ku säännöllisin väliajoin tsekkaa kropan läpi, vaikka ei vaivoja itse huomaisikaan (kyllä hieroja ne sitten löytää aina kummasti..).
 

Lihaskalvojen avaaminen on hirveintä ikinä (with all due respect) :D mutta sen jälkeen kun se on tehty, kroppa on ihan uus. Eikä silittely mitään auta, kotonakin pystyy siihen ihan itse. Kroppa on mulla ruvennu itse kertomaan, koska on aika levätä, koska on aika varailla aikaa hierontaan ja koska on aika tehdä rääkkijumppa. Ku vaan malttaa hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja vointiaan. Esimerkiksi levon tarpeesta mulla kiistatta joka kerta kertoo kurkkukipu. Aina oon pelänny, että nytkö se flunssa sitten iski, mutta ei. Aina se on sillä viikon levolla ohi mennyt. Ainakin tähän mennessä. Toinen varma oire on yöhikoilu. Kalenteriini merkkailen yleensä, että muistan säännöllisin väliajoin käydä tarkistuttamassa selkäni ja niskani ja aika usein jollain tavalla kuntosalitreenien sujumattomuus kertoo siitä että viimeistään nyt.
 

Muutaman viikon välein on siis tuo kevennetty viikko, jolloin en luo ajatustakaan kuntosalin suuntaan. Kyllä se ajatus silti yleensä loppuviikosta sinnepäin alkaa jo vetää :D eli lepoviikko on tuolloin täyttänyt tehtävänsä. Lihakset, hermotus, aineenvaihdunta ja mieli on saanut palautua kunnolla ja taas on aika jumpata uudella buustilla. Tuolloin yritän keskittyä kotosalla lihashuoltoon. Lepoviikon lisäksi on myös treeniviikoilla tosi tärkeää huolehtia lepopäivistä, eli ei mitään liikuntaa. Näin vuorotyöläisenä on joskus vaikeaa pitää ihan totaalilepopäivä, mutta esimerkiksi aamuvuoron jälkeen joskus on ihan kiva tulla kotiin vaan sohvalle maate :) Yksikin päivä tekee jo paljon ja vähentää stressiä huomattavasti jos vaan muutoin on kaikki reilassa.