Kisat lähenemässä. Dieettipohdintaa taas äidin näkökulmasta...

Dieettikaloreista tuli taas mieleen tämä, miten paljon syön ja miten meillä kotona toimitaan tämän asian kanssa. Mullahan on se ekaluokkalainen tyttö ja tuon ikäisen päähän tarttuu kaikki niinku kärpäspaperi. Kaikki varmaan tietää, että myös kehonrakennus on urheilulaji siinä missä pikajuoksu tai jääkiekkokin on ja jokaisessa lajissa täytyy huolehtia oikeanlaisesta syömisestä, että se palvelisi omaa lajia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Niin, väitän vielä näinkin loppusuoralla ennen kisoja, että syön taatusti enemmän sekä annoksellisesti, että kalorillisesti, kuin keskiverto suomalainen naisihminen ;) kalorit tietty riippuu siitä, mistä omat päivän sapuskat koostuvat. Onko tavallinen ruoka se mikropizza siwan jääkaapista, vai vaikkapa riisiä ja kanaa tai perunaa ja seitiä. Mikropizzan kalorit saattaa mennä ison kana-riisiannoksen ohi kirkkaasti, mutta väitän olevani nälkäisempi sen pizzan jälkeen, kuin ton jälkimmäisen vaihtoehdon. Lapsi dieettiperheessä? No kaikki suupalat mun suuhun menee puntarin kautta tällä hetkellä. Puntari on paistinpannun vieressä keittiössä ja nakkaan ruokani sen kautta pannuun. Jotkut saattavat pohtia, millaisen vaikutuksen tämä antaa lapseni kehitykselle, mutta mieluummin tämän vaikutuksen lapselle annan, ku sen että syön mäkkärissä enkä jaksa esim kokata tytölle ruokaa. Meillä syödään kuitenkin terveellistä kotiruokaa isoja määriä, monta kertaa päivässä, ihan samaa ruokaa syö myös lapsi. En tee ruuan kokkaamisesta minkäänlaista numeroa, vastaan rehellisesti jos lapsi jotain kysyy, mutta tietysti diplomaattinen täytyy olla ja pohtia mitä sanoo. En puhu sanallakaan rasvaprosentin laskemisesta tai painoni tippumisesta, vaan pidän ne omana tietonani. No yksi hyvä asia on se, että lastani ei oikeasti kiinnosta mitä syön ja miten :D helpottaa suuresti.. Riittääkö aika lapselle? Riittää. Tyttö käy ekaluokkaa ja itse olen vuorotyössä :) lapsen kouluaikana on hyvää aikaa suorittaa salireenit, näinpä tuota aikaa jää illalla ihan kivasti puuhailuun. Jos olen aamuvuorossa, käyn usein treenaamassa suoraan töistä, jolloin kello on suunnilleen 16 kun olen kotona. Edelleen on hyvin aikaa. Tyttökin toisaalta alkaa haluta enemmän ja enemmän omaa aikaansa, tekee omassa rauhassa läksynsä, jonka jälkeen katsoo pikku kakkosen. Sen jälkeen monesti askartelee olohuoneessa ja tässähän tää pyörii. Eri asia, jos olis 3-vuotias. Tarvitsee seuraa, huomiota, vahtimista, voipi olla että voimat olis koetuksella ;) mutta 7-vuotta on aika helppo ikä äiteen kisoja ajatellen. Ainaki mun lapsella.

Tossa muuten vasemmalla mun post workout-ruoka, oikealla tytön post judo ruoka ;) onko paljon eroa?  Kanaa ja riisiä ja maukaasti maistuu seiskavuotiaallekin :)