Miksi pt tai valmentaja?
Tallensin Huomenta Suomesta Optimal Performancen Jussi-Pekan haastiksen ja kattelin sen tässä aamupalan viekussa. Älyttömän hyvää asiaa tossa haastiksessa! Mietin mitä J-P puhui personal trainereistä ja miksi kukin semmoisen hankkii. Tokihan tässä nyt heräsi ajatuksia omalla kohdallani tästä fysiikkavalmennusasiasta. Eli avataas hiukan tätä. Sanna tai Rami ei kumpikaan oo mun personal trainereitä, vaan fysiikkavalmentajia, joiden avulla tähtään kilpailuihin ja joihin mulla on kehkeytyny ihan ihmeellisen mahtava suhde molempiin :D Sannan kanssa käyn usein puntilla (nykyään kahvilla ja muissakin ihme tilaisuuksissa) yhdessä. Salilla ollessa Sanna treenaa itsekin, mutta jeesaa mua mikäli teknisesti menee jokin pieleen tai on jokin uusi liike. Plus molemmat kannustetaan jos viimeset toistot hackissa ei meinaa nousta :D Kerran kuukaudessa on tiimitreenit, jossa useimmiten jaetaan porukka kahtia, Rami treenauttaa toisen puolen ja Sanna toisen. Eihän meitä monta olekaan, muutama naama ryhmässä eli yksilöllisesti tehdään ja Rami roikkuu kiinni ojentajissa ja korjaa jos menee millinki vinoon. Samoin Sanna :D Joskus ollaan sovittu ylimääräsiäkin juttuja, esim Rami on vetäny jalkatreenit mulle ja Maijalle ja treenannu itsekin samalla. Eli hyvin rennolla pohjalla mielestäni ja tämä on just hyvä!
Maija kannustaa koutsia ;)
JP puhui siitä, että valmentajalla ja valmennettavalla tarvii henkilökemiat kohdata ja se on niin totta. Koulutuksellakaan ei oo mitään väliä, jos toisen kanssa ei ole samalla aaltopituudella. Mun on kauhean vaikea kuvitella ketään muuta Sannan tai Ramin tilalle, vaikka varmasti tulisin muidenkin kanssa toimeen ja varmasti muiltakin saisi mainiota valmennusta. PT:n on oltava hyvä asiakaspalvelussa ja yleensäkin sosiaalinen ja ystävällinen. Itse olen mielestäni luonteeltani aika helppo ihminen valmentajan näkökulmasta (MULLE ON SANOTTU NÄIN :D) mutta on mullakin niitä hankalia hetkiä! Esimerkiksi tämä iänikuinen SI-nivelen kanssa taistelu kun joskus kaikki liikkeet menevät ainoastaan ristiselälle, hauiskäännötkin.. Silloin on kyllä tippaa tullu linssiin ja kiukuttanu ja kukapas se siinä vieressä on aina muutaku Sanna :D Jos ei vieressä niin lankoja pitkin sitte nillitän että saakelin selkä ku taaskaa ei suju! No mutta Sanna tietää just eikä melkein ja se jos joku osaa tsempata ihmistä ja nostaa mielen maasta! Sen lisäksi että alkaa meikäläinen olla tuttu läpikotaisin noille valkuille :)
Sanna-koutsi ja minä kisojen jälkeen =)
Personal trainer on hyvä idea ihmisille, jotka eivät halua treenata yksin tai eivät saa yksin treenatessa itsestään irti sitä, mitä saavat esim tsempparin kanssa. Sen lisäksi mitä JP:kin puhui että tekniikan on oltava kunnossa että treenistä saa parhaan mahdollisen hyödyn. Eli pt ei pitäis olla pelkkä sivusta seuraaja ja kannustaja, sitäkin, mutta tarvii myös puuttua siihen että tekniikka on kunnossa. Joskus näkee saleilla ihmisiä, jotka lataavat karmeita painoja esim maastavetoon ja nostavat teknisesti sen niin, että itsellä tulee katsoessakin välilevynpullistuma. Minusta olis hienoa, että ellet oikeasti tiedä, mikä on teknisesti oikein, otat vaikka yhdeksi kerraksi pt:n katsomaan tietyt liikkeet, miten ne teknisesti suoritetaan. Tai esim OP on järkänny joskus näitä päivän mittasia tekniikkakouluja :) Jos oikein vinkuu niin ehkäpä Joni The Jaakkola järkkää lisääkin ;)
J-P telkkarissa :)
Mielestäni hyvä pt myös näkee asiakkaasta sen, koska voima viimeiselle toistolle on oikeasti kiinni siitä että ei jaksa eikä siitä, että sisu loppuu ;) Sitä e irtiottokykykin on, PT:n kanssa tulee aina paremmin se oikeasti viimeinen toisto, myös siksi että joku on varmistamassa esim penkkiä tai kyykkyä. Itse en isoja romuja vapailla painoilla enää nostele, koska tavoitteena on fysiikan rakentaminen women's physique-kisoja varten ja minä teen tämän tällä tavalla. Muutkin tavat varmasti toimivat, mutta kummallisen vartaloni puitteissa tämä toimii mulla erittäin hyvin :) Jalkaprässillä nousee isommat romut ja Ramin treeneissä vipa toisto menee niin, että Rami sitten nostaa sen käsillä ylös ellei enää nouse :D Kaikki pois -meiningillä.
Itse olen vähän kummallinen sen suhteen, että saan itseni puhki kyllä itsekin tätä nykyä. Mutta nämä yhteistreenit valmentajien kanssa on hyvä muistutus siitä, miten paljon itsestään voi saada irti jos on vaarana "taantua" omin päin treenatessa ;) Tulee mietittyä: "viimeksi nostin prässissä tällä painolla, nyt yritän joko samalla painolla yhtä toistoa enemmän tai laitan lisää painoja". Joskus toki on hetkiä, että sama paino vaan ei nouse, joka viime viikolla nousi, mutta sellasta sattuu. Seuraavalla kerralla uusiksi sitten. Pääasia että treeni menee perille oikealla tavalla.
No mitä muuta nämä valmentajat sitten tekevät? Ruokavalio ja elintapojen tsekkaus. JP myös mainitsi että ihmiset sairastelevat paljon nykyään eivätkä jaksa töissä. Niinpä! Jokin on pielessä, jos on koko ajan väsy ja paha mieli tai vaikkapa vatsa ei pelitä kunnolla. Juokset koko ajan vessassa varpusparvella, päästelet leijoja taikka sitten kerran viikossa käyt jos hyvin sattuu, nyt ku päästiin aiheeseen :D Tämä jos joku on älyttömän tärkeä tehdä yksilöllisesti. Ruokavalioasiat ei vaan voi mennä ns liukuhihnahommana. Joka toimii toisella, ei välttämättä toimi taas vaikka mulla. Kokeiltu on ja metsäänkin on välillä menty. Kurjaa on se, että moni ihminen on tottunut siihen että koko ajan pierettää ja turvottaa tai tulee happamia röyhtäyksiä. Tämä on siis jollekulle ihan normaali olotila kun ei paremmasta tiedä. Sitten kun parannellaan hiukan ruokavaliota ja nukkumista, alkaa vatsa kummasti olla samaa mieltä kaikesta ja sitten vasta tajuaa, miten pielessä oma olo on ollut.Esimerkkinä nyt tämmöinen.
Kaikkein tärkeimpänä myös omasta mielestäni on LEPO! Miten moni, varsinkin äskettäin treenikipinän saanut ihminen vetää itsensä heti kättelyssä ihan piippuun. Ihmisen tarttis tuntea oma kroppa sen verran hyvin, että tunnistaa oikean väsymyksen ja milloin tarvii pitää vaikkapa treenistä lepoviikko. Ruuasta huolimatta pakki sekaisin, kiukuttaa, särkee jokapaikkaa eikä uni tule ja yölläkin hikoiluttaa. Jep. No mites normi arjessa muuten sitten? Pitää paikkansa että aika optimaalista olis että aamulla herää pirteänä ilman kelloa, eikä heräile yöllä :) silloin on nukkunut tarpeeksi ja hyvin. Toki kun itsekin menen aamuvuoroon seiskaksi, laitan kellon herättämään 5:15. En kyllä ikinä oo kovin virkeä just sillä hetkellä, eikä oo mahkuja ulkoisten tekijöiden vuoksi mennä ihan seitsemältä nukkumaan illalla :D mutta kun nousen ylös, olen vartin sisällä aika virkeä jo. Olen oppinut itse valmennuksen myötä nukkumaan enemmän ja myös kikkailemaan, miten saisin nukuttua paremmin. Ellei huvita nukkua ja huomenna on esim vapaapäivä, osaan kyllä laiskotella :D sitäkin olis joidenkin hyvä opetella.
Pitemmittä puheitta, tosi hyvä haastattelu oli Jussi-Pekalta =)