Stressiä ja ylöskiipeemistä
Nyt alkaa taasen arki helpottaa. Melkoista haipakkaa on ollut viime viikkoina töissä ja kiirettä pitänyt henkilökuntavajeen ja suuren potilasmäärän vuoksi. Treenit ovat olleen mallia "teen jos ehdin ja jaksan". Kävin Sannalla mittauksillakin tossa viime keskiviikkona ja olin ihan stressissä. Itkukin pääsi ku pääsin vähän purkamaan ajatuksia. En edes tajunnu että olin noin väsynyt kun yleensä pystyn aika hyvin tarttua siihen ja levätä tarpeeksi. Nyt se ei vaan kertakaikkiaan ole ollut mahdollista. Elämä on välillä, minkäs teet. Kroppa oli nesteinen, joka tietenkin nosti rasvaprossaa paperilla. Unet on ollu ihan jees, mutta oon joutunu vähä edesauttaa niitä kortisolia, eli stressihormonia laskevalla, luontaisesti esiintyvällä lisäravinteella, fosfatidyyliseriinillä. Se on kyllä varma tainnuttaja ainakin mulla :D Ruokavaliosta oon pitäny kiinni, joskus oon joutunu yhden aterian skippaamaan yksinkertaisesti kiireen vuoksi. Paljon oon töissä ottanut smoothieta että saa kalorit täyteen. Eipä tosta ongelmaa oo koitunu :) Treeneistä on joutunut tinkimään mutta nou hätä. Koko elämä aikaa treenailla.
Työpaikan pikkujoulut oli mukava irtiotto arkeen. Hirveästi en alkoholia koskaan käytä, silloin tällöin naukkaan viinilasin mutta nyt otin pari lasia enemmän ja tuli tanssittua ja naurettua ja kaulailtua ystävien kanssa :) oli mukavat kekkerit ja kiva palata taas sorvin ääreen sekä töihin että salille ton jälkeen. Ruokavalio meni ihan ympäri pikkujoulupäivänä ja kivaa oli mättää :) Seuraavana päivänä takas Ramin laskemiin makroihin :D olo oli hyvä. Laiskottelin ja lepäilin oikeastaan koko tuon viikonlopun, sunnuntaina vedin olkapääjumpan.
Rami vetäsi tossa joku aika sitten jalkatreenin meille. Olin niin loppu että mut sai auttaa pystyyn! Niin tais olla tosin muutkin fysiikkatiimistä.. Lisää näitä, oli mahtavaa ja tuli mukava paine reisiin moneksi päiväksi!
kattokaa vaikka..
Ohjelma vaihtui just ja kävin tänään tekemässä ominpäin takaketjutreenin. Mullahan on ton SI-nivelen ja lantion vuoksi ollu suurena ongelmana aina toi maastaveto. Kun ei mee pakaralle, vaan menee puhtaasti ristiselkään. Sannassa on sekin hyvä puoli että se ei luovuta. Mulla on maveja ja maveja ohjelmassa, niin kauan että se sujuu :D ja nyt se tuntuu taas sujuvan paremmin :) Se on ollut aina tätä että mun tarvii lämmittää hermostoa ja persustaa ymym sata vuotta ennenku pystyn lisätä painoja. No nyt sain lätkiä suoraa painot ja meni pelkkään hanuriin! Ristiselkä (vaikka on jumissakin) ei vetäny jumpasta ollenkaan väsyksiin ja nyt on turvonneet istuintyynyt :) Ai ku on mukava olla! Tästä on taas hyvä jatkaa!
Edelleen täytyy mietiskellä itsekin, mitä stressi aiheuttaa ja miten sitä pystyis ehkäistä. Ei se kolmivuorotyössä ainakaan helppoa ole ja kun ihmisten sairastumiseen ei voi vaikuttaa. Sit tarvii monesti lyödä arvojärjestys tilanteen mukaan uusiksi ja panostaa siihen, mihin on pakko (työ, kotieläimet) ja muut tulee sitten perästä. Raskaan työpäivän jälkeen en vie viimesiä virtojani salille, vaan askartelen mieluummin lapselleni joulukalenteria tai vaikkapa venyttelen sen kanssa yhdessä :) Sitten kun taas energiataso on täynnä ja lapsi koulussa tai omissa harrastuksissaan, mennään rautaa pumppaamaan. Lapsen kanssa yhdessä vietettävää aikaa en käytä kuntosalille, paitsi jos nappula haluaa lähteä leikkihuoneeseen :) Näin tää homma mulla toimii ja tuloksia tulee hienosti! :)
Itsepuolustus on ollu taas hauskaa ja oon päässy niihinkin treeneihin kerran viikossa. Oon ollu kahdella viime kerralla ihan totaalisen puhki kun ollaan harjoteltu potkuja patjoihin plus parisparrausta. Tokalla kerralla pikemminki treenit oli melko henkisiä, lähinnä äänenkäytön harjottelua. Meitä on siellä kaksi naista ja loput isoja miehiä. Tässäkin harrastuksessa tais tulla 11v täyteen just :) vaikkakin taukoja on ollut kisojen ym vuoksi :)
Tossa linkki, jos tahtoo tutustua, millasessa seurassa treenaan Tampereella :) Muualla en ravaa tämän asian tiimoilta, koska oma ajatus on keskittyä pääsääntöisesti itsepuolustukseen, karate tulee kylkiäisenä. Onneksi oma Sensei painottaa treenejään juuri siihen suuntaan :)
No miten se ristiselkä sitten tykkää tästä paikoinkin mättämistekniikasta? Aika hyvin! Oon saanu tosi hyvin kontrolliin ja oon jopa huomannu että silloin, kun näitä karatepotkuja treenaillaan, niin pystyn paljon paremmin potkasemaan nykyään aika ylöskin. Ennen ei ollu mitään toivoa vyötäröstä ylöspäin. Selkä on todella rento ja bodauksen myötä oma vartalonhallinta on kehittynyt mainiosti. IP-reeneissähän se on kehittynyt tietyllä tavalla ja voimaharjottelussa eri tavalla. Nämä kaksi lajia tukevat toisiaan älyttömän hienosti! Ja perimmäinen ajatushan tässä on toki se, että tuskinpa mahdollinen hyökkääjä jää kyselemään minulta onko mulla selkäongelmia, että pystyykö niinku ryöstää ja raiskata :D Niillä mennään mitä on kullekin jaettu ja sen mukaan eletään ja yritetään kehittyä. Toki jokainen tekee terveytensä mukaan mitä pystyy. Kaikilla on kuitenkin aivot päässä :)
https://www.karate-jutsu.fi/index.html
Kivaa päivää! Toivottavasti kaamos loppuu kohta!