Team Optimal Performance Physique <3
Eilen oli taas tiimin kanssa yhteistreenit, olkapäitä ja hauista treenailtiin taas ja käsi nousee tänään sen verran että tietokoneen näppäimistölle yltää ja lusikan saa suuhun ;)
Mietiskelin illalla ihmisten puheita ja kysymyksiä ja omaa tiimiä, Optimal Performance Physiqueta. Siihenhän siis sisältyy käytännössä lähestulkoon punainen linja 24/7 kahdelle valmentajalle :D Miksi sitten on kaksi valmentajaa? Enpäs tiedä, eikai monessa paikassa olekaan, mutta ainakin tässä tämä toimii. Kun nämä kaksi ovat eri osa-alueiden asiantuntijoita ja lyövät päitään yhteen (muutenkin kuin valmennettavien sekoilujen takia :D), syntyy loistavaa jälkeä. Tämä porukka on kuin toinen perhe mulle. Mistään ei kinnata, otetaan rennosti ja ilon kautta ja pidetään hauskaa jumpalla. Kuitenkin Rami ja Sanna tuntevat kaikki valmennettavansa päästä varpaisiin ja tietävät treenitavat, tyylit, mikä kullekin ruholle sopii ja mikä ei. Eivätkä kangistu kaavoihinsa! Jos ruuassa tai treenissä jotain asiaa ei saada toimimaan halutulla tavalla, se vaihdetaan. Enpäs keksi yksilöllisempää valmennustyyliä yhtäkkiä :) Ongelmiin paneudutaan, kuten oma SI-nivel ongelmineen on kaivautunut esiin, nyt kun on menty pidemmälle ja pidemmälle. Sannassa esiintyvä fysioterapeutti ei luovuta ja olen siitä kovin onnellinen! Sanna haluaa että kroppa ja ranka toimii just niinku pitää ja tekee kaikkensa sen eteen. Ja sen huomaa! Eteenpäin on tultu. Mutta sen eteen on tehtävä kotonakin töitä, kuntoutella ym :) Mikäs sen parempaa, kuin se että valmentajat tuntevat valmennettavansa kaikin puolin. Kehittyminen on kaikille helpompaa :) Jokainen kroppa on täysin erilainen ja jokaisella toimii joku asia, joka ei toisella toimi mitenkään päin.
Physique-valmennus alkoi Optimal Performancella noin pari vuotta sitten ja olen ollut mukana kaiketi alusta asti. Urheilua on sisältynyt aina omaan elämään jossain muodossa lapsuudesta asti, Optimal Performancen puolen vuoden Muscle Madnessin kautta sitten enemmänkin voimaharjoittelua ja kehonmuokkausta lihaksikkaampaan suuntaan. Muscle Madnessistä irtosi muutoskisassa voitto ja nälkä kasvoi syödessä :) Fysiikkavalmennus on astetta ylemmällä hifistelytasolla, varsinkin kun alkoi kisa-ajatus syttyä. Eipä tässä kilpailupakkoa ole, itselle vaan syttyi oikeastaan se samantien. Ehkäpä jollain tavalla kytenyt jo MM:n aikana. Muscle Madnessistä vetäsin älyttömän hyvän pohjan fysiikkavalmennukselle. Plus opin siinä jo miettimään paremmin mitä ihmisen pitää oikeasti syödä ja suunnilleen miten paljon :) Sanotaan että jos ennen tätä kaikkea söin jos söin ja söin mitä kaapissa oli, MM:ssä opin huolehtimaan säännöllisestä ruokailusta ja siitä, mitä lautaselle ainakin kannattaa laittaa ja millaisia välipaloja kantsii syödä jos ei ole aikaa syödä kunnolla. Fysiikkavalmennukseen tuo oli mukava väliporras. Jos olisin suoraan hypännyt fysiikkaan, olis saattanu usko loppua kesken ku ensin näki ne hieroglyfit ;D<3 Asennekysymys toki. Mutta uskonpas että MM kehitti pitkäjänteisyyttäni tässä asiassa :) Ruokavalio oli mainiossa kondiksessa kun siirryin fysiikkaan, eipä tarvinnu kuin vähän hienosäätöä. Ei tästäkää ole koskaan ongelmaa tullut, selkeetä soppaa koko juttu!
Ramilla on ohjat käsissään ruuan suhteen. Solutasolta asti avautuu tietopankki jos ihan mistä tahansa haluat tietää jotain. Sanna huolehtii treeniohjelmista ja tekee kehonkoostumusmittaukset sekä palaveerataan silloin tällöin ja rupatellaan miten on mennyt näin niinku kasvotusten. Sitten yhdessä tehdään yhteenveto ja lähetetään Ramille. Kerran kuukaudessa pyritään tiimipäivään ja yhdessä päätetään, mitä tehdään.
Sannan kanssa ollaan paljon juteltu korvien välistä. Sanoi mulle että mulla on terve suhtautuminen syömiseen ja ruokaan, joten kisaaminen ei oo ongelma. Aikaisemminkin oon maininnu että omat kalorit olivat kisadieetillä matalimmillaankin paljon korkeammat, kuin mitä ne olivat ennen kaikkea tätä :) ravintorikasta ruokaa ja kalorit hyvällä tasolla. Mitä kisaamiseen tulee, minusta oli hieno saada itsensä ensimmäisiin kisoihin siihen kuntoon, missä olin, mutta sehän oli se kisakunto eli yhden ainoan päivän kunto. Normaalissa rasvaprosentissa olen kotoisa ja viihdyn parhaiten. Kisat ja lavalle meneminen oli ainoastaan palkinto tästä kaikesta itsensä kehittämisestä, ei varsinaisesti mikään päätavoite. Päätavoite itselläni on syödä terveellisesti ja pitää itseni vahvana, virkeänä ja ehjänä. Ja samalla kehittyä että pääsen palkitsemaan taas itseni seuraaviin kisoihin ;)
Minusta on ihanaa, kun Rami ja Sanna ovat niin kannustavia. Vaikka tulikin pronssia viime kisoista, TIEDÄN, että nämä olisivat riekkuneet ihan yhtä paljon vaikka olisin ollut viimeinen :D Reversedieetistä, eli kisojen jälkeen asteittain kropan palauttamisesta ja kalorien nostosta olisi huolehdittu tasan yhtä tarkasti, olisi sijoitus ollut sitten eka tai vipa. Molemmat halusivat viedä tämän milli milliltä rauhassa eteenpäin, mun omaa kroppaa kuunnellen. Arvostan, että valmentajat arvostavat terveyttäni :) en koskaan oo kokenu että mua olis unohdettu selvittämään haasteitani yksin :)
Ehkäpä tämä on vähän asioiden toistelua, mutta ajatuksia herää kun ihmisten kanssa juttelee :) silloin miettii, miksi itse olen mielestäni itselleni parhaiten sopivassa valmennuksessa. Kun valitsee elämäntavakseen tämän, se on pitkäjänteistä hommaa ja laadukas ruoka ja tarpeeksi suuri määrä ruokaa ja lepoa on tärkeä osa jokaista päivää. Treenit tarvii osata syklittää oman kroppansa tarpeen mukaan. Mun vartalo vaatii totaalisen lepoviikon 4-6 viikon välein, kaikki eivät tarvi niin usein. Kyse ei ole dieetistä tms vaan elämäntavasta, syödään hyvin ja tarpeeksi että saavutetaan tavoitteita :) omat tavoitteeni ovat voida hyvin, pysyä terveenä ja kilpailla uudestaan jossain vaiheessa kun ollaan kehitytty tarpeeksi viime kisoihin verrattuna.
